On se niin ihana =o)

Perttu meinaan Olen kyllä ihan myyty! Reilun viikon Perttu on jo kerinnyt täällä olla ja kovasti poika kasvaa ja korvatkin ovat nousseet melkein pystyyn. Toinen on vielä vähän kärjestä pehmeä. Strategiset mitat kahdeksanviikkoisella ovat 32,4cm ja 5,6kg. Ruoka ja herkut maistuu ja halukas on tekemään hommia.

Harjoiteltu on istumista, katsekontaktia, sivullaoloa, irroitttamista ja hieman seisomista. istumaan menee käsiavulla tosi nopeasti, hieman hitaammin ilman apua. Katsekontaktissa on päästy siihen, että voin pitää nameja kuonon vieressä ja vasta luvalla saa herkun. Irroittaa aika hyvin, ei ole vielä kuitenkaan ehdoton. Seisomiseen täytyisi ottaa laatikko avuksi, meinaa tulla aina eteenpäin... Sivullaolo oli aluksi hirveän hankalaa, koska otettiin katsekontaktia edessä ja näin ollen hakeutui koko ajan tuohon eteen tai sitten kauemmaksi minusta nähdäkseen paremmin silmäni ja käteni. Otin avuksi seinän ja heti auttoi. Muutama harjoitus seinää apuna käyttäen ja johan alkoi poika pysyä sivulla oikeassa perusasennossa.

En muistanutkaan, miten hankalaa noin pienen rääpäleen kanssa on tehdä hommia ja seuraamisen jätän suosiolla tuonnemmaksi. Herkästi alkaa pomppia, kun en ehdi laittamaan namikättä tarpeeksi alas tarpeeksi nopeasti

Luoksetulot ovat myös menneet eteenpäin ja iloisesti tulee, vaikka olisi tekemässä jotain muuta. Ajatuksena on, että kaikki luoksetulot olisivat iloisia ja minun luokse olisi aina ihana tulla. Täytyy kyllä myöntää, että muutaman kerran on täytynyt näytellä yli-iloista, kun herra on päättänyt kutsusta huolimatta lähteä ylös hoitolalle ja tullut sieltä sitten omia aikojaan alas. En ole lähtenyt perään, a: en saa kiinni, nopea poika ja b: pentu ei vielä tiedä, miksi olisin ollut vihainen. Perttu on saanut yksin olla hoitolan ovella ja kun on ollut tulossa alas polkua pitkin, olen kutsunut iloisesti ja sit on herra tullut täysiä Enää ei ole lähtenyt ylös, mutta varmaan vielä sen tekee. Kohta saa luultavasti tehdä niitä ei mennä -harjoituksia.

Kiellot ottaa aika hyvin vastaan (vielä) ja uskoo ä-ä ääntä. Mieli tekisi tulla kimppuun sen jälkeen, kun olen sitä jostain kieltänyt, mutta ei tule enää Aluksi yritti purra, mut nopeasti hoksasi, ettei se kannata.

Kävimme koko perheen voimin Janikan kanssa luistelemassa ja pulkkamäessä ja samalla Perttu pääsi ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille. Ensin hieman katseli, että mitä ihmettä, mut sit kulki reippaasti eteenpäin. Hieman tuo panta ja talutin häiritsee, olihan se nyt jo kolmas kerta, kun niintä käytetään. Pitäis varmaan totutella enemmän Pantaa sai jo suurentaa, edellisen kerran se oli kaulassa, kun Perttu tuli taloon.

Janikan kanssa touhuavat koko ajan niin, että saa jo toppuutella. Tulevat kyllä hyvin toimeen, vaikkakin välillä saa puuttua pureskeluun. Onneksi Jansku osaa myös itse kieltää pentua.

Tästä on hyvä jatkaa elämään opettelua tottiksen alkeita. Tavoitteena olisi oppia itsenäisesti siirtymään sivulle ja seisomisen opettaminen. Täytyisi vaan väsätä se laatikko...

Akun kanssa on jatkettu sivulla siirtymistä ja eteentuloa. Eilen siirtyi jo niin, ettei etupää ollut edessä. Tarkoituksena on siis saada vasemmalle käännös korrektimmaksi, eli ettei ole edessä ja osaisi siirtää takapään oikein. Eteentulo on aina ollut ongelma, tai eihän se muuta ole kuin väärin opetettu liike Taas muistaa, että opeta heti oikein, niin ei tarvitse korjailla lopun elämää! Akun tavoitteetkin menivät jo tässä vaiheessa häneksi.. Eli KWC jää meiltä tänä vuonna käymättä työkiireiden vuoksi, mutta muuten kokeet on aikalailla lyöty lukkoon ja kalenteri näyttää seuraavalta: